Keskellä Amerikkaa

Tienvarren kapakassa
keskellä Amerikkaa
mies tapaa naisen,
he siirtyvät eteisestä
keittiöön, keskiyön
jääkaapilta makuuhuoneen
ovelle, kahden ihmisen
yhtyvät varjot
ovi on sulkeutunut
syntyy huutoa, hikeä, verta
kunnes hiljaista jälleen:
keskellä taivasta
kuu ja tähdet,
sininen sointu.

Tässä on tuulista

Tässä on tuulista
Tuuli tuo mereltä
suolaisia säkeitä
maailman reunalta
horjahtaneita

Oranssi palo

vihreiden lehtien

seassa appelsiinien

oranssi palo

Appelsiinipuu

Päätin unohtaa menneisyyden jatkaa

käyn kaupassa kävelen puiden ali ja yli

tien odotan valoissa päivä on harmaata vettä

tihkunut tien varrella vieri vieressä

siirtolaisten rakentamia taloja kaukana kotoa

ruusut kukkivat on keskitalvi ei lunta ei pakkasta

verannan halogeenivalossa muovipöytä valkoiset

muovituolit kaarevan parvekkeen reunalla

linnunrata hänen mustat silmänsä appelsiinipuu

Portaat johtavat takapihalle.
Aika on pysähtynyt
valokuvaksi helteestä.
Mikään ei liiku.
Ihmisten, autojen, hyönteisten
äänet kuin vaimeaa kaikua,
johon korva ei jaksa tarttua.
Me laskeudumme uneen,
lapsuuden lämpimiin kesiin.
Kaikki on vielä tallessa.

Sen jonka kirjoitin

20131010-210300.jpg

Istun tähän ja itken;
en paljon enkä ihan tosissani;
ajattelen hellyydellä
nuoruuttani, kuinka monesta
sanasta muistan itseni;
sen jonka kirjoitin.

20131010-210902.jpg

Taivas on kiisseliä

Taivas on kiisseliä,
sinisiä vadelmia,
keltaista kermavaahtoa
mustassa kulhossa.

20130814-002308.jpg

Just Now in Leura

20130805-235522.jpg

IN THE LIGHT OF THE SCREEN

IN THE LIGHT OF THE SCREEN, OR COMPUTER BLUES NO 2

In the light of the screen
you and I will be seen
when the last of the stars
will have nodded to sleep
when the highway of cars
will have woken to keep
Australia rolling, Australia fed.
In the light of the screen
we are earning our bread
and our butter and our caffeine.
As someone once wrote,
(and here I must quote):
He who works not for salary
still works not for free.

20130131-010502.jpg

A Rose

A white rose, a green leaf, a red wall.
A sun so bright no sight at all.
We’ll call a rose another name,
If falls a petal, this rose, a rose
is not to blame.

20130129-180122.jpg

Ytimessä

Liike
katoaa,
katse
kiinnittyy
hyrrän
keskipisteeseen:
tönäise sitä;
olet runon
ytimessä.

Konkreettista

Minä kirjoitan konkreettista runoa.
Runo on tässä elämän metafora.
Eikä minun sanojani kukaan ota todesta.

Moottorisahan varjo

Moottorisahan varjo
puun juurella,
oksat roikkuvat
veden yllä,
lehtien kätkössä
kuolemantuomion
saanut mies.

(Matteus 3:10)

Kirje kotiin

KIRJE KOTIIN

Minä kirjoitan sateesta
bussin ikkunassa.
Pisarat vierivät vaakasuoraan,
jokaiselle pysäkille
jää ihminen: vain minäkö
en tiedä mihin
olen menossa?

Päätin jättää menneen

Päätin jäättää menneen

              ja jatkaa tästä missä nyt olen

konkreettisesta tilanteesta

              jatkuvasti muuttuvasta

minä käyn kaupassa

              kauppaan on matkaa

kävelen puiden ali, ylitän

              ison tien, odotan valoissa

kun pääsen tien yli

              alkaa kuumottaa

päivä on ollut harmaata, vettä

              tihkunut, sää kun ei tiedä

kuinka pukeutua

              tien varrella vieri vieressä

siirtolaisten rakentamia taloja

              kaukana kotoa ruusut

kukkivat on keskitalvi

              verannan halogeenivalossa

muovipöytä, valkoiset

              muovituolit

kuinka näitä kaarevia

              parvekkeita kuvailisin, rosoisia

vauvankakan värisiä tiiliseiniä

              hänen mustat silmänsä

ikkunan takana

              ennen seuraavaa risteystä

pihatien reunassa

              appelsiinipuu

sen oranssit hedelmät

              kuin pimeään

iltapäivään sytytetyt

              kypsät lyhdyt

lähiön lauhkeassa

              ilmassa, matkalla

ostoskeskukseen

              kaukana kotoa

Minä nukuin

Minä nukuin, en kuullut sydämesi ääntä,
sinä makasit vierelläni,
odotit sanaa johon aueta.
Kuin käsi. Kuin kukka. Kuin idea
jonka aika on tullut.
Minä nukuin.

Dog Asleep

dog asleep
between us
his head
on my own chest
his bum against
your breasts
a link
in a chain

On the coast of Norway

On the coast of Norway the fjords carry
seawater deep into the inland,
the smell of sea stuck
to the nets hanging on
the wall of a fisherman’s hut,
a large fish head
nailed in the middle of the door,
how long since some one
has lived here,
rolled up his sleeves,
pushed his fingers
into the guts of the day,
the film-reels of long nights
rolling in mind,
swimming in contest with the moon,
black water, sharp stones,
the depth you run from
scraping your knees to make them bleed,
fall into the inconsequential
decisions of life,
the empty days following one another,
nothing is as
you imagined in the beginning,
the loneliness
stronger than the man,
a woman you cannot hook
in these depths,
there’s a blue back of a whale
rising from the water,
the gulls sprinting
on to their wings, descending,
it’s calm again.

28 12 2010

Norjan rannikolla

Norjan rannikolla vuonot kuljettavat
merivettä syvälle sisämaahan
meren tuoksu tarttunut
kalastajatorpan seinällä
roikkuviin verkkoihin,
keskelle ovea naulittu
suuri kalanpää,
kuinka kauan siitä kun täällä
on joku asunut,
käärinyt hihansa, upottanut sormensa
päivän sisälmyksiin,
pitkien öiden kuvanauhat
pyörivät mielessä,
kilpauinti kuun kanssa,
mustaa vettä, teräviä kiviä,
syvyys jota paetessa
repii polvensa verille,
kaatuu elämän
mitättömiin päätöksiin,
tyhjinä toistuviin päiviin,
ei mikään ole
kuten alussa kuvitteli,
yksinäisyys
miestä väkevämpi,
naista näillä syvyyksillä
ei saa onkeensa,
vedestä nousee valaan
sininen selkä,
lokit pyrähtävät
siivilleen, laskeutuvat,
on tyyntä jälleen.

28 12 2010

To travel by train through the desert of night

To travel by train through the desert of night,
to leave the houses and streets,
to step on the platform,
to climb on the steps of the train
one foot on the way already.
To lift the baggage
through the door of the carriage,
to walk along the aisle,
to peep into sleeping compartments,
to open the door of one’s own compartment,
to lower the bags on the floor,
to sit down –
happy to have made it,
to have just begun,
to have escaped the rain.
And the train jerks into movement,
moves slowly forward,
accelerates, finds the balance
of speed,
glides on its own weight
beyond the last lights of city,
and nothing holds
one in place any longer;
one is free
and loose,
breathes the scent of fields,
the grass burning in the dark, far away.
A late bicyclist has stopped
at the level crossing, beneath a lonely light,
into a photograph;
unhurriedly the gazes meet
in the window and beyond the window,
the wind ruffles up the hair for a moment,
the eyes in the train window,
a hardly recordable flash:
the train is gone.

Matkustaa junalla yön aavikon halki

Matkustaa junalla yön aavikon halki,
poistua taloista ja kaduilta,
astua asemalaiturille,
nousta junan rappuselle toinen
jalka matkalla jo,
nostaa matkalaukku
vaunun ovesta, toinen,
kävellä käytävää,
kurkkia makuuosastoihin,
avata oman osaston ovi,
laskea laukut lattialle,
istahtaa alas
iloisena että on ehtinyt,
että on juuri alkanut,
selvinnyt sateesta,
ja juna nytkähtää liikkeelle,
liikkuu hitaasti eteenpäin,
kiihdyttää, löytää vauhdin
tasapainon,
lipuu omalla painollaan
kaupungin viimeisten valojen taakse
eikä mikään pidä enää kiinni,
on vapaa ja irti, hän hengittää
peltojen, puiden, tähtien tuoksua,
kaukana pimeässä palaa heinä,
myöhäinen pyöräilijä pysähtynyt
tasoristeykseen, yksinäisen valon alle,
valokuvaan,
kiireettä kohtaavat katseet
ikkunassa, ikkunan toisella puolella,
tuuli tuivertanut hetkeksi hiukset,
silmät junan ikkunassa, tajuntaan
tuskin tallentuva välähdys:
juna on poissa.

Viimeisellä matkalla

Viimeisellä matkalla,
voikukan höytyvä

Me kävelemme syksyn aurinkoon

Me kävelemme syksyn aurinkoon
sinä pidät kädestäni.

Sikiö

SIKIÖ

Syksyn lehdet täynnä
vaiettua verta, kuolemaa.
Kengän alla,
keskellä tietä
lyttyyn astuttu
mönkiäinen, toukka,
ei vauvakaan vielä.

(1987)

Kaikki kulut

Kaikki kulut maksettu
matkalla aurinkoon

Patja

PATJA

Minulla on patja jolle lasken vartaloni,

pimeys ikkunan takana, huurtuva hengitys.

Maailman toisella puolella

on syksy kevättä, ja palmut

kukkivat talven kiimassa.

Minä kirjoitan sateesta bussin ikkunassa.

Pisarat vierivät vaakasuoraan,

jokainen pysäkki on kotona,

lopullinen määränpää.

Makaan patjalla, vuokrahuoneen lattialla,

pimeyttä seuraa valo,

minä kirjoitan kirjettä kotiin.

Ikkunan takana on viereisen

talon seinä, toinen ikkuna.

En ole nukkunut

painan silmät kiinni,

kuin kokeeksi.

Hotelli humina

Huone maksettu päiväksi kerrallaan
pitkään hiekkaan varisseet
varpaiden jäljet
hotelli huminan ovi
aukeaa yöhön,
keskelle kuutamoa
aallot vyöryvät rantaan
hennot hyönteiset
australian lainelaudat
palaavat mereltä kotiin.

Translation in Progress

[This is a translation in progress. I’m having trouble finding right expressions for some of the words and getting the right feeling down. Thus, the alternative translations in brackets.]

POETRY IS WENDING THE WAY

Poetry is wending the way, [journeying, travelling]
counting the unending [endless] steps,
sitting down at the root of a tree,
lighting a cigarette,
watching the scenery, [landscape]
raising a wine bottle to
your lips, falling asleep,
sleeping unconsciously, [an unconscious sleep]
waking up, shivering
from cold, emptying your bladder,
pissing on flowers,
washing your face.
And poetry is taking [catching] a breath
before setting off, [taking off]
tying the strings of your bag,
packing up stories:
an empty moment wind
makes its nest into.

Runous on matkan tekemistä

RUNOUS ON MATKAN TEKEMISTÄ

Runous on matkan tekemistä,
loputtomien askelten laskemista,
puun juurelle istumista,
tupakan sytyttämistä,
maiseman katselua,
viinipullon huulille
nostamista, nukahtamista,
tiedotonta unta,
heräämistä, kylmästä
värisemistä, rakon tyhjentämistä,
kukkien päälle kusemista,
naaman pesemistä.
Ja runous on hengähtämistä
ennen matkaan lähtöä,
laukun narujen sitomista,
tarinoiden pakkaamista:
tyhjä hetki johon tuuli
tekee pesän.

Tammikuun helle / January heat

Portaat johtavat takapihalle.
Aika on pysähtynyt
valokuvaksi helteestä.
Mikään ei liiku.
Ihmisten, autojen, hyönteisten
äänet kuin vaimeaa kaikua,
johon korva ei jaksa tarttua.
Me laskeudumme uneen,
lapsuuden lämpimiin kesiin.
Kaikki on vielä tallessa.


The stairs lead onto the backyard.
Time has stopped
into a photograph of the heat.
Nothing moves.
The sounds of people,
cars, insects; like a faint echo
that the ears do not have strength
to seize onto.
We descend into a dream,
the warm summers of childhood.
It is all there yet.

Paljas

Olet ehtinyt kauas,
astunut poluttomalle hangelle.
Kiipeät kohti tunturin lakea,
paljasta kalliota:
siihen päättyvät jälkesi.

Galaksit

Toissapäivänä meloimme saaresta, matka oli pitkä, nyt istun junassa, ihmisten sivistys ympärilläni, särkymättömät ikkunat, ja aurinko paistaa, sinä kastat kärventyneen ihosi veteen jota et uskalla juoda, sillä saaret kuin galaksit aukeavat ympärillämme, me kosketamme niiden rantoja.  Aurinko paistaa vedestä, mitä on auringon alla, kaupunki jota ei ole rakennettu, maailman alku, ja metsä johon eksymme kun kaikki on valmista, minä katselen sinun selkääsi veneen keulassa, sinä livut kohti tulevaisuutta, kellut valon ja varjon välissä, hiukset levällään.

Runo ei mahtunut matkalaukkuun

Runo ei mahtunut
matkalaukkuun,
lensimme vihreiden
metsien yllä,
kuohuvan
meren,
saavuimme vieraan
maan rannalle,
keräsimme
taskut täyteen
kiviä: me emme
osanneet
puhua vielä.

Where I Come From

Where I come from
           the birds do not sing
           it’s clear, crisp,
           the light, things,
all up in the air

thingsintheair

 
Siellä mistä tulen 
           eivät linnut laula
           on kirkasta, kirpeää
           valo, esineet 
kaikki ilmassa

Kun lakkasin tupakoimasta

KUN LAKKASIN TUPAKOIMASTA

Kun lakkasin tupakoimasta
	pureksin kauan nikotiini-
  purkkaa
		kunnes luovuin 
nikotiinista
siirryin tavalliseen purukumiin
	joka samaan hintaan, 
   halvemmalla
		valkaisi hampaat
piti leuat liikkeessä
	minä pidin siitä
		unohdin tupakan
nautinnon johon ei ollut varaa
	kun lakkasin 
tupakoimasta
		sanat heräsivät 
eloon
kaipauksesta tuli lopullista
	minä selasin kaupan 
		täysiä hyllyjä
mihinkään pysähtymättä, mitään
	omistamatta
		muu kaikki 
ylimääräistä, lahjaa
	tämä elämä kuin ilma 
		tervattomissa 
keuhkoissa
kaupan kassatyttö 
	hymyilee 
		skannaa 
purkkapurkin
	kiitos
		ei muuta

Petersham, Australia, 25.6.2009

Fiji

FIJI

Cigarette smoke the gray clouds
	spreading in the lungs 
of space, the living stars,
	the far-off drops of joy, 
the hair of palm trees, 
     and on the planet’s 
surface, en route 
  from one country 
    to another, in the air, 
in the stratosphere
    of the sky the wind 
       of thought, it dances 
in the brushes of the courtyard, 
shakes the limp sheet 
         on the line,
as a man awakens 
     to life, some future 
       shape
you can’t quite 
     put your finger on,
  it hides in the darkness, 
        in the night,
 and he stared into the stars 
      of the black space,
the sleep changed 
      into serious words,
far away the dogs, 
    beyond sleep, wake,
wise sentences, the sentinel 
    of the unknown,
Ulysses’ old mongrel, 
   I will never return home, 
I am condemned on the road, 
     a jew, my eyes like stars 
  shining, I have murdered
	the albatross, I cannot 
    come back again, I am 
         flying, I am gliding
 and the time slows down, 
     the joy of the stars
penetrates the thick 
         mass of clouds,
     it starts to rain, the sound 
          of raindrops
 on wooden window 
      sill, the night nearly
worn through, the first 
         occupants
of the house woken 
      up unperceived,
I am still sitting 
      on the wooden bench
in the backyard, 
     listening to a toilet 
    hushing, a shower 
       being turned on,
 the whole planet 
    on the threshold of day,
the wet sheet on the line, 
   an actor’s cape, 
        this play is over, 
    the encores called,
  the life starting.

Markus Jääskeläinen

An Invisible Bird

How you sing
like a new born tree –
with an invisible bird
hiding in your branches

Yhteinen valo

Tuuli on kuollut
meren peittää lumi
Talven auringossa
saarten männyt
sininen taivas
Me kävelemme ulapalle
käsi kädessä
uppoamme
yhteiseen valoon

Petersham, Australia 19.5.2009

Muutama sana kissasta

Yö on sanoista raskas. Minä istun, odotan,
kuuntelen kuinka koivujen lehdet suhisevat tuulessa.
Pyöreäkupuinen katulamppu seisoo kadulla,
kodittoman valo, se valaisee märän asfaltin,
pensaat joiden kätköissä kissat itkevät kolkkoa
ikävää yöstä, elämästä toiseen.

Paitsi tämä minun. Se ei suostu astumaan ovesta.
Se hyppää syliin, kävelee näppäinten yli, nousee
näyttöpäätteen päälle ja ryhtyy tuijottamaan pimeään.

Sen tassuista jää jälki tekstin pinnalle.

*

Kissa kulkee alakerran ikkunasta omia aikojaan.
Minä annan sille vapauden, se antaa minun nukkua.
Joskus herään kuitenkin: kissa tuo yön saalista
kotiin, leikkii kuolleella hiirellä, syö.
Minä katson, kuuntelen kuinka luut murskautuvat
kissan hampaissa: elämä virtaa tappajan jäseniin.

*

Kun kissa on syönyt, se kävelee päättäväisin askelin sängylle,
asettuu sängyllä makaavan mahan päälle.
Se hyrisee, kuopii, sen nenänpäästä putoaa paidalle pisara.
Se aloittaa nuolemisen: maha, kyljet, selkä, naama.
Ja se väsyy, pysähtyy paikalleen, kuin bensiini loppuisi.
Se huokaisee kerran syvään, sen jäsenet nytkivät,
huulet väpättävät, häntä heiluu jäykästi.

Kissa nukkuu.

*

Sateella kissa istuu avonaisen oven edessä, tuijottaa
pimeyden kimaltavaa valtamerta kunnes hitaasti,
arvokkaasti kääntää sille selkänsä.

*

Kissa kellahtaa kyljelleen, kyllästyy leikkiin.
Kuuntelemme sadetta ikkunan takana.
Sitä jatkuu.

Mary

MARY

Mary
stays awake
by the light of the candle
in the darkness
listening for the thunder
of her own heart
at the silent night of
a dead city
when the morning
is absent
and the day
has ceased to exist
all through the night
she weeps
like a woman that
Jesus has loved
and as the morning
finally breaks
and the sabbath day is over
she runs to the grave
before all others;
like a knife
that slashes her heart
she remembers

Nameless

I start out from
the middle of the world,
embracing it but saying goodbyes too
it’s spring and winter coming on,
I climb on a high mountain
arrive at a place where
I see a little bit of sky
a piece of the moon
and the sun
the green canopy of valley trees
under my feet small pebbles
smooth breast of rock
I lie down on
I do not intend to fall
asleep but sleep nevertheless
my eyes are opened
I know I will return
I have arrived

The Seed of Life

For life to continue.

One must leave, stay,
become new, old,
fall, stand,
lie on the ground like a rotten treetrunk
out of which
a green shoot
again and again will grow.

The seed of life
in a dead body.

The breath rustles
in the branches of the lungs.
I have arrived,
I will continue the journey.

Fidzi

Tupakansavua avaruuden keuhkoihin
leviävät harmaat pilvet, elävät tähdet,
kaukaiset ilon pisarat, palmujen hiukset,
ja planeetan pinnalla, matkalla maasta
toiseen, ilmassa, taivaan stratösfäärissä
ajatusten tuuli, se tanssii pihan pensaissa,
heiluttaa pyykkinarun rentoa lakanaa,
kuin heräisi henkiin ihminen, jokin
tulevaisuuden hahmo josta otetta ei saa,
joka pimeään kätkeytyy, yöhön, hän tuijottaa
mustan avaruuden tähtiin, uni vaihtunut
vakaviksi sanoiksi, kaukaiset koirat, unen,
valveen tuolla puolen, viisaat lauseet,
tuntemattoman vartiojoukko, Odysseuksen
vanha hurtta, minä en koskaan saavu kotiin,
olen tielle tuomittu, juutalainen, minun
silmäni kuin tähdet kiiltävät, olen
murhannut albatrossin, en voi palata
takaisin enää, minä lennän, minä leijun
ja aika hidastuu, tähtien ilo läpäisee paksun
pilvimassan, tulee sade, pisaroidet äänet
puisella ikkunalaudalla, yö jo lähes
loppuun kulunut, talon ensimmäiset
asukkaat huomaamatta heränneet,
minä istun yhä takapihan puisella
penkillä, kuuntelen vessan lorinaa,
kuinka suhkua käännetään auki,
koko planeetta päivän kynnyksellä,
kastunut lakana langalla, näyttelijän
viitta, tämä näytelmä on ohi, encoret
huudettu, elämä alkaa.

Kielioppia

KIELIOPPIA

Pisteet, pilkut
pikkulinnut
märällä asfaltilla
sulat
sulkakynät
tuulilasin-
pyyhkimet,
samaa lausetta
sade
pisarasta
sadepisaraan
runossa
jossa kirjaimia ei ole
ei lauseita
pimeällä tiellä
ajoneuvon valokeilassa
pikkulinnut
pilkut, pisteet
lentoon
pyrähtävät

Petersham, Australia 2.7.2009

Myöhäistä tai liian varhain

On myöhäistä
tai liian varhain
sade putoaa
puiden syihin

Hotelli Humina

Huone maksettu päiväksi kerrallaan
pitkään hiekkaan varisseet
varpaiden jäljet
hotelli huminan ovi
aukeaa yöhön,
keskelle kuutamoa
aallot vyöryvät rantaan
hennot hyönteiset
australian lainelaudat
palaavat mereltä kotiin
tämä matka ei ole ohi
kun uusi jo alkaa

Petersham, 26.5.2009

Mitä se näkee

Sen silmät ovat auki,
se ryöpsähtää väreihin.
Mitä se näkee,
mitä minä en näe.

Toden, epätoden reunalta

Tuuli paiskaa ikkunan auki,
sade lyö kasvoihin.
Taivaan kannesta, toden
epätoden reunalta,
välähtää valo, valaisee
kasvot lasissa, koko
salamannopean elämän.

Yhtä keltaista

Puut tuulessa
kokonainen kaupunki
yhtä keltaista lehteä

Jotta elämä jatkuisi

Jotta elämä jatkuisi.

On lähdettävä, jäätävä,
tultava uudeksi, vanhaksi,
kaaduttava, seisottava,
maattava maassa kuin laho runko
jonka sisältä
vihreä verso
yhä uudelleen kasvaa.

Tässä kuolleessa ruumiissa
elämän siemen.

Hengitys kahisee
keuhkojen oksistossa,
olen saapunut perille,
jatkan matkaa.

Petersham, 26.5.2009

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.