Kukkulan kuningas

Risteykseen saapuu matkamies,
kiipeää kuoppaista asfalttirinnettä
lapsuuden kerrostaloon,
käytävän valot ovat jääneet päälle,
alaovi auki kesäyöhön,
hän kuuntelee, muistaa
todellisen rakkauden,
tuskan jota kolmenkymmenen vuoden
lauantai-ilta ei saanut hengiltä
se hengittää,
pieni kukkulan kuningas,
tervehtii nousevaa aurinkoa.