Runo ei mahtunut
matkalaukkuun,
lensimme vihreiden
metsien yllä,
kuohuvan
meren,
saavuimme vieraan
maan rannalle,
keräsimme
taskut täyteen
kiviä: me emme
osanneet
puhua vielä.

Where I come from
           the birds do not sing
           it’s clear, crisp,
           the light, things,
all up in the air

Siellä mistä tulen
           eivät linnut laula
           on kirkasta, kirpeää
           valo, esineet
kaikki ilmassa

KUN LAKKASIN TUPAKOIMASTA

Kun lakkasin tupakoimasta
	pureksin kauan nikotiini-
  purkkaa
		kunnes luovuin
nikotiinista
siirryin tavalliseen purukumiin
	joka samaan hintaan,
   halvemmalla
		valkaisi hampaat
piti leuat liikkeessä
	minä pidin siitä
		unohdin tupakan
nautinnon johon ei ollut varaa
	kun lakkasin
tupakoimasta
		sanat heräsivät
eloon
kaipauksesta tuli lopullista
	minä selasin kaupan
		täysiä hyllyjä
mihinkään pysähtymättä, mitään
	omistamatta
		muu kaikki
ylimääräistä, lahjaa
	tämä elämä kuin ilma
		tervattomissa
keuhkoissa
kaupan kassatyttö
	hymyilee
		skannaa
purkkapurkin
	kiitos
		ei muuta

Petersham, Australia, 25.6.2009

FIJI

Cigarette smoke the gray clouds
	spreading in the lungs
of space, the living stars,
	the far-off drops of joy,
the hair of palm trees,
     and on the planet’s
surface, en route
  from one country
    to another, in the air,
in the stratosphere
    of the sky the wind
       of thought, it dances
in the brushes of the courtyard,
shakes the limp sheet
         on the line,
as a man awakens
     to life, some future
       shape
you can’t quite
     put your finger on,
  it hides in the darkness,
        in the night,
 and he stared into the stars
      of the black space,
the sleep changed
      into serious words,
far away the dogs,
    beyond sleep, wake,
wise sentences, the sentinel
    of the unknown,
Ulysses’ old mongrel,
   I will never return home,
I am condemned on the road,
     a jew, my eyes like stars
  shining, I have murdered
	the albatross, I cannot
    come back again, I am
         flying, I am gliding
 and the time slows down,
     the joy of the stars
penetrates the thick
         mass of clouds,
     it starts to rain, the sound
          of raindrops
 on wooden window
      sill, the night nearly
worn through, the first
         occupants
of the house woken
      up unperceived,
I am still sitting
      on the wooden bench
in the backyard,
     listening to a toilet
    hushing, a shower
       being turned on,
 the whole planet
    on the threshold of day,
the wet sheet on the line,
   an actor’s cape,
        this play is over,
    the encores called,
  the life starting.

Markus Jääskeläinen

How you sing
like a new born tree –
with an invisible bird
hiding in your branches

Tuuli on kuollut
meren peittää lumi
Talven auringossa
saarten männyt
sininen taivas
Me kävelemme ulapalle
käsi kädessä
uppoamme
yhteiseen valoon

Petersham, Australia 19.5.2009

Yö on sanoista raskas. Minä istun, odotan,
kuuntelen kuinka koivujen lehdet suhisevat tuulessa.
Pyöreäkupuinen katulamppu seisoo kadulla,
kodittoman valo, se valaisee märän asfaltin,
pensaat joiden kätköissä kissat itkevät kolkkoa
ikävää yöstä, elämästä toiseen.

Paitsi tämä minun. Se ei suostu astumaan ovesta.
Se hyppää syliin, kävelee näppäinten yli, nousee
näyttöpäätteen päälle ja ryhtyy tuijottamaan pimeään.

Sen tassuista jää jälki tekstin pinnalle.

*

Kissa kulkee alakerran ikkunasta omia aikojaan.
Minä annan sille vapauden, se antaa minun nukkua.
Joskus herään kuitenkin: kissa tuo yön saalista
kotiin, leikkii kuolleella hiirellä, syö.
Minä katson, kuuntelen kuinka luut murskautuvat
kissan hampaissa: elämä virtaa tappajan jäseniin.

*

Kun kissa on syönyt, se kävelee päättäväisin askelin sängylle,
asettuu sängyllä makaavan mahan päälle.
Se hyrisee, kuopii, sen nenänpäästä putoaa paidalle pisara.
Se aloittaa nuolemisen: maha, kyljet, selkä, naama.
Ja se väsyy, pysähtyy paikalleen, kuin bensiini loppuisi.
Se huokaisee kerran syvään, sen jäsenet nytkivät,
huulet väpättävät, häntä heiluu jäykästi.

Kissa nukkuu.

*

Sateella kissa istuu avonaisen oven edessä, tuijottaa
pimeyden kimaltavaa valtamerta kunnes hitaasti,
arvokkaasti kääntää sille selkänsä.

*

Kissa kellahtaa kyljelleen, kyllästyy leikkiin.
Kuuntelemme sadetta ikkunan takana.
Sitä jatkuu.

MARY

Mary
stays awake
in the light of the candle
in the darkness
listening to the thunder
of her own heart
at the silent night of
a dead city
when the morning
is absent
and the day
has ceased to exist
all through the night
she weeps
like a woman that
Jesus has loved
and as the morning
finally breaks
and the sabbath day is over
she runs to the grave
before all others;
like a knife
that slashes her heart
she remembers

For life to continue.

One must leave, stay,
become new, old,
fall, stand,
lie on the ground
like a rotten treetrunk
out of which
a green shoot
again and again will grow.

The seed of life
in a dead body.

The breath rustles
in the branches of the lungs.
I have arrived,
I will continue the journey.

I start out from
the middle of the world,
embracing it but saying goodbyes
it’s spring and winter coming on,
I climb on a high mountain
arrive at a place
I see a little bit of sky
a piece of the moon
and the sun
the green canopy of valley trees
under my feet small pebbles
smooth breast of rock
I lie down on
I do not intend to fall
asleep but sleep nevertheless
my eyes are opened
I know I will return
I have arrived