Kukkulan kuningas

Risteykseen saapuu matkamies,
kiipeää kuoppaista asfalttirinnettä
lapsuuden kerrostaloon,
käytävän valot ovat jääneet päälle,
alaovi auki kesäyöhön,
hän kuuntelee, muistaa
todellisen rakkauden,
tuskan jota kolmenkymmenen vuoden
lauantai-ilta ei saanut hengiltä
se hengittää,
pieni kukkulan kuningas,
tervehtii nousevaa aurinkoa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s