Lumihiutaleita

LUMIHIUTALEITA

Tarina miehestä joka istuu autossa parkkipaikalla,
katselee kuinka lumihiutaleet leijuvat maahan.
Hän irrottaa turvavyön, kaivaa taskusta aseen,
asettaa sen ohimolle, laukaisee.
Hän riisuu takin, asettaa solmion kojelaudalle,
avaa ylimmäisen napin, painaa sormen liipaisimelle.
Ikkunan ulkopuolella hiutaleet
sulavat asfaltille, mies pysäyttää auton,
antaa moottorin jäähtyä, hän katsoo naisen kuvaa
lompakossa, sen pinta murtunut,
kasvot säröjen alla yhä nuoremmat.
Hän kiihdyttää risteykseen,
valot eivät vaihdu, alkaa sataa
lunta, märkiä painavia hiutaleita.

Taustatietoa:

Runon idea tuli ruotsalaisesta Dag och natt – elokuvasta, jossa kuvataan Mikael Persbrandtin upeasti esittämän Thomasin, keski-ikäisen arkkitehdin, viimeistä päivää. Päähenkilö setvii päivän aikana suhteitaan poikaansa, ex-vaimoonsa, tyttöystäväänsä, äitiinsä ja ystäviinsä. Ensimmäistä kohtausta lukuunottamatta kamera ei hetkeksikään poistu autosta, jolla Thomas kiertää tekemässä tiliä elämästään.

Dag och natt päättyy laukaukseen, jonka Thomas ampuu aivoihinsa. Minun runoni alkaa itsemurhasta, ja siihen johtaneita tunnelmia kuvataan takautuvassa järjestyksessä.

One thought on “Lumihiutaleita

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s