Galaksit

Toissapäivänä meloimme saaresta, matka oli pitkä, nyt istun junassa, ihmisten sivistys ympärilläni, särkymättömät ikkunat, ja aurinko paistaa, sinä kastat kärventyneen ihosi veteen jota et uskalla juoda, sillä saaret kuin galaksit aukeavat ympärillämme, me kosketamme niiden rantoja.  Aurinko paistaa vedestä, mitä on auringon alla, kaupunki jota ei ole rakennettu, maailman alku, ja metsä johon eksymme kun kaikki on valmista, minä katselen sinun selkääsi veneen keulassa, sinä livut kohti tulevaisuutta, kellut valon ja varjon välissä, hiukset levällään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s