Matkustaa junalla yön aavikon halki

Matkustaa junalla yön aavikon halki,
poistua taloista ja kaduilta,
astua asemalaiturille,
nousta junan rappuselle toinen
jalka matkalla jo,
nostaa matkalaukku
vaunun ovesta, toinen,
kävellä käytävää,
kurkkia makuuosastoihin,
avata oman osaston ovi,
laskea laukut lattialle,
istahtaa alas
iloisena että on ehtinyt,
että on juuri alkanut,
selvinnyt sateesta,
ja juna nytkähtää liikkeelle,
liikkuu hitaasti eteenpäin,
kiihdyttää, löytää vauhdin
tasapainon,
lipuu omalla painollaan
kaupungin viimeisten valojen taakse
eikä mikään pidä enää kiinni,
on vapaa ja irti, hän hengittää
peltojen, puiden, tähtien tuoksua,
kaukana pimeässä palaa heinä,
myöhäinen pyöräilijä pysähtynyt
tasoristeykseen, yksinäisen valon alle,
valokuvaan,
kiireettä kohtaavat katseet
ikkunassa, ikkunan toisella puolella,
tuuli tuivertanut hetkeksi hiukset,
silmät junan ikkunassa, tajuntaan
tuskin tallentuva välähdys:
juna on poissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s