Klooria

Niin kauas kuin uni vie,
ja vettä riittää,
saa hengittää vapaasti,
muistaa lapsuuden uimareissut
jäätelön, lihapiirakan, kloorin
kimmeltävän tuoksun,
vajoa kaakelein vuoratun arkun
pohjalle, tyhjentää
lihakset hapen loputtomasta
lupauksesta:
nostakaa! Ja taivas
kiisseliä, sinisiä suudelmia
äidin käsivarsilla
minä hymyilen, minun käsivarteeni
tartutaan, naurattaa,
vihreys ympäröinyt
äänettömän auringon:
turvassa: kuulen
kuinka lapset kiljuvat jälleen,
iloa tippuvien
hiusten pisarat

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s