Risteyksessä

Olen saapunut kotiin, herännyt,
nukkunut suojattoman ihmisen unta,
takassa tuli, räiskyvä,
hulmuavat hiukset,
minä pysähdyn kynnykselle,
valo viiltää yöhön
haavan,
kirurgin veitsi,
molekyylit takertuvat toisiinsa
mustat kitarat
kastuvat sateessa
tuuli heiluttaa valkoista
miestä
kuin lipputankoa
tienvarren kapakassa
keskellä amerikkaa
mississippissä
soi blues
kun sataa
neljän tien risteyksessä
salaman valossa
hopeinen enkeli
kuin kauan sitten
lapsuuden pinnasängyn yllä:
tähänkö päättyy
tähänkö päästiin itkemättä
Jumalaa, musiikkia…
minun isäni kuoli
runossa jonka kirjoitin kauan sitten
minä kirjoitan sen uudelleen
hänen kuolemansa, surun
minä lojun
nojatuolissa maailman
kaukaisella kulmalla
minun rintani päällä
hyrisee harmaa kissa
kun kirjoitan
sen korvat
kuulevat jokaisen kirjaimen
sen silmät puoliksi
kiinni, puoliksi
kun alkaa uni, kun moottorin hyrinä
vaimenee, hidastuu, lakkaa
ja se nukahtaa, nukkuu
ei välitä siitä
mitä kirjoitan

One thought on “Risteyksessä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s