Moskova

Ilkka Koponen on kuollut ja kuolema on tämäkin matka pilvien ylle, valoon, me synnymme uudesti, ylhäältä, laskeudumme Moskovan mustalle kiitoradalle, hankien, puiden, talojen sisälle, jotka katoavat, on vain päänsärky, venäläisen tupakan tympeä tuoksu lentokoneen tuuletinaukoissa, stuertin hikiset kainalot; ja me sulloudumme bussiin kuin valaan vatsaan, se on oksentava meidät kidastaan, pilaantuneen mustekalan, tuhannet kädet valmiina ottamaan vastaan, pitelemään kiinni kuin lapsesta, kuolleesta ystävästä, ihmisestä, minä yksin, muiden mukana, pimeällä lentokentällä, kuljemme kaikki transithallin portin läpi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s