Hoffman

Mutta Hoffman jonka kanssa menin uimaan saunan päätteeksi tuli toiseksi Perinteisen tyylin välierissä. Hän ei hymyillyt, kohotti kättään vain ja painui pukukoppiin. Tiesimme, tai minä tiesin, kenties moni muukin, että hän oli tullut saksanmaalta sisällissodan aikaan; silloin kun Saksa taisteli Saksaa vastaan. Siitä on nyt vuosia, vuosia. Hän puhui Suomea murtaen mutta puhui kuitenkin. Se oli saavutus johon moni ulkomaalainen ei kyennyt. Sanoin sen hänelle. Hän hymyili. Heitimme löylyä. Olimme hiljaa. Senkin hän oli oppinut; että ystävyys koetellaan ja pystytetään hiljaisuuden varaan. Olimme yhteisen tehtävän edessä, saman johon moni oli ennen meitä tuhoutunut. Tätä sotaa oli nyt jatkunut kymmenisen vuotta. Olin ehtinyt täyttää kolmekymmentä, Hoffman oli kuudenkympin plussapuolella. Minun nuoruuteni, hänen kokemuksensa. Siihen tämä kertomus, Suomen tulevaisuus, perustuisi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s