Valmis (2004)

valmis1.jpg
Markus Jääskeläinen:
Valmis. Runoja.
Otava, 2004.
71 s.
ISBN 951-1-19461-5
___________________
MARKUS JÄÄSKELÄINEN
VALMIS

sellaista sattuu
ei sellaista tekemällä tehdä
ja kun sattuu olen aina poissa
kaukana paikalta
en se minä ollut
minä olen sotilas

Pierre Emmanuel

_________________________________
aurinko pudonnut taivaalle taas
_________________________________

i

aurinko pudonnut taivaalle taas,
pienten keuhkojen
hengästynyt kaiku ikuisen iltapäivän
maauimalassa maan päällä
kun vesi ottaa varpaat, polvet,
rintakehän, koko syntyneen
pojan syleilyynsä, hän vajoaa
kaakelein vuoratun arkun
matalaan onneen,
ei osannut kuvitella
pilviä kauemmas,
ne muuttuvat kiisseliksi,
silmistä valuu sinistä virtsaa,
hän kuulee kiljuvien lapsiäänten
kehrätyn villan,
haistaa hiukset, tippuvat pisarat,
niitä voi melkein koskettaa

ii

runossa josta elämä-
kerrallista ainesta ei
kaiveta maatuvien
lehtien, mullan
tuoksusta hän lakkasi
hyvin nopeasti horjumasta,
hänen katseensa
keskittyi kärpäseen
kylmähuoneen katossa,
hän oli saanut selkeän
tiedon itsestään: että tuuli
ei heiluttanut puita,
että aallot eivät lyöneet
rantaan, valo jota
hän kourissaan
läikytteli askeliaan
varoen oli rakennettu
ennen aurinkoa
ja kuuta jotka kolmantena
päivänä tulivat
taivaanvahvuuteen
erottamaan päivää yöstä
ja siksi sitä ei nähnyt,
se valaisi ihmisen sisältä

iii

tuhlasit viinaa murheeseen,
se loppui

iv

kovat ajat,
puiden varjoja sahataan
kuutiohintaan

v

kuolleen kirjailijan sormet
raapustavat mökin ikkunaa,
hukkuneet kasvot välkähtävät
vaakasuorassa valossa:
etsit tilaa tiivistyä
pisaraksi männyn kylkeen
mutta sylki tuo suuhun
meren maun, tämä varomaton puhe
alkanut, puhumisen ilo

vi

unohduin lukemaan
odottaessani
väsymystä, on
myöhäistä
nukkua nyt
kun harmaan
graniitin läpi
näen lehtien muodon,
niiden synkän
rauhallisen,
pitkitetyn ikävän
multaan

_____________________________
muistojen lelut
_____________________________

titanicin hylky
vaienneen naurun vatsassa
pimeään syntynyt
aukaisee suunsa
hänen itkunsa valossa
näemme kuolleiden
tanssivan

*

kuinka vesi täyttää suun,
lause jää kesken:
olet eksynyt tapettien
märkivään puutarhaan,
huonekaluksi huonekalujen
joukkoon. yksin, itseäsi
pidät kädestä.
ja kuka kuulee?
muistojen lelut eivät puhu,
toteutumattoman kielen
kaikua tuuli aaltojen yllä,
aurinko joka laskee
ja nousee, et näe
sitä enää.

*

loppu: kuin musta
helikopteri havisisi hiusten yllä
noukkisi kyytiin
tämä päättynyt virkakausi
takapihan vihreä ikkuna
et omista enää maata
joksi olet tuleva
sinua kuljetetaan
salaiseen tapaamiseen

*

isien päänahasta
kiskotaan
poikahiusten
lainehtiva vilja,
tytärten riittoisat rinnat
tihkuvat äidinmaitoa
mikään ei ole niin
kuin ennen, kaikki
toistuu: lapaluu
minun lapaluustani,
lupaus lupauksen perään:
nostat kätesi ilmaan,
palaat yksinäisyyteen
sinäkin

*

lapsuusmullasta
kasvanut huoleton
huojuva ruoho,
taitat korren suuhun,
makaat pilvien alla,
hautaholvissa

*

taivas pilvessä,
rikkumaton,
häikäisee

______________________________
yhteisestä unesta
______________________________

säpsähdän hereille yhteisestä unesta,
kuuma selkä vatsaasi vasten
hiessä

*

paloittelen sipulit,
leikkaan kurkun,
raasta sinä porkkana,
katetaan, syödään
yhdessä vielä

*

en ansainnut tällaista onnea
nousen höyryävän
naislihan sisältä
valoon taas

*

makaamme vierekkäin mahojemme alla
kuuntelemme hengityksen
rytmiä, kuinka yhtä
ja samaa ilo
ja suru

*

verhojen takana viiltävä valkeus,
ikkunan tällä puolen
amppelissa rönsyliljan lehdet,
ikkyün pensselin
sivaltavat veitset:
siitä ei ole kauan
kun lähdit, nytkö jo
olet poissa?

*

pitkän sateen jälkeen hajoavat
sanat

*

kissan kanssa kuuntelen sadetta pimeässä,
sydän, ovi jäänyt auki:
märälle asfaltille painautuvat
syksyn tassut

_____________
osasto 214
_____________

Christopher Smart (1722 – 1771)
Jubilate Agno

Sillä minä puhun nyt kissastani Jeoffrystä.
Sillä se on Elävän Jumalan palvelija, palvelee häntä kuuliaisesti
päivittäin.
Sillä Jumalan kirkkauden ensisarastuksesta idässä se
rukoilee häntä omalla tavallaan.
Sillä sen se tekee kiertymällä seitsemälle kerälle
hienostuneen viehkeästi.
Sillä sen jälkeen se nousee ylös ja lähtee haistelemaan myskin tuulahduksia
jotka ovat Jumalan
vastaus sen rukouksiin.
Sillä se kieriskelee pilanpäiten maassa saadakseen tuoksun tarttumaan.
Sillä palveluksensa suoritettuaan ja siunauksensa saatuaan se ryhtyy
miettimään itseään.
Sillä sen se tekee kymmenessä vaiheessa.
Sillä ensin se tarkistaa ovatko sen etutassut
puhtaat.
Sillä toiseksi se potkii hiekkaa peittääkseen jälkensä.
Sillä kolmanneksi se siirtyy venyttelemään etutassut
ojennettuina.
Sillä neljänneksi se terottaa kynsiään puuta vasten.
Sillä viidenneksi se pesee itsensä.
Sillä kuudenneksi se peseydyttyään kiertyy kerälle.
Sillä seitsemänneksi se puhdistaa turkkinsa kirpuista, ettei häiriintyisi
vaaniessaan saalista.
Sillä kahdeksanneksi se kiehnää ovenpieltä vasten.
Sillä yhdeksänneksi se kohottaa katseensa kysyvästi.
Sillä kymmenenneksi se lähtee hankkimaan ruokaa.
Sillä huolehdittuaan Jumalasta ja itsestään se huolehtii nyt
lähimmäisestään.
Sillä tavatessaan toisen kissan se hipaisee sitä ystävällisesti.
Sillä kun se nappaa saaliin, se leikkii sillä antaakseen sille
mahdollisuuden.
Sillä yksi hiiri seitsemästä pääsee pakoon leikin aikana.
Sillä kun päivän työt on tehty sen varsinainen homma
alkaa.
Sillä se pitää yöllä Herran vahtia
vihulaisen varalta.
Sillä se mitätöi pimeyden voimat sähköisellä
ihollaan & kiiluvilla silmillään.
Sillä se karistaa kannoiltaan Pirun, joka on kuolema, tekemällä
elämässään nopeita liikkeitä.
Sillä aamun rukouksissaan se rakastaa aurinkoa ja aurinko
rakastaa sitä.
Sillä se on tiikerin heimoa.
Sillä kerubikissa on enkelitiikerin ilmaus.
Sillä se on ovela kuin käärme ja osaa sähistä mutta hyvää
hyvyyttään pidättäytyy siitä.
Sillä se ei tee mitään tuhoa, jos sitä ruokitaan kunnolla, eikä se
sylje ärsyttämättä.
Sillä se kehrää kiitollisena, kun Jumala kutsuu sitä
hyväksi Kissaksi.
Sillä se on välikappale jonka avulla lapset oppivat
laupeutta.
Sillä jokainen talo on vaillinainen ilman sitä & talonhengestä
uupuu onni.
Sillä Herra antoi Moosekselle käskyn kissoista
Israelin lasten poistuessa Egyptistä.
Sillä jokaisella perheellä oli ainakin yksi kissa säkissään.
Sillä englantilaiset kissat ovat Euroopan parhaita.
Sillä se on siistein etutassujensa käytössä kaikista
nelijalkaisista.
Sillä sen puolustautumisen taidokkuus on osoitus Jumalan
ylenpalttisesta rakkaudesta sitä kohtaan.
Sillä se kaikista eläimistä iskee nopeimmin kohteensa kimppuun.
Sillä sen päätä on vaikea kääntää.
Sillä se on arvokkuuden ja ilveilyn sekoitus.
Sillä se tietää että Jumala on sen Vapahtaja.
Sillä ei ole mitään suloisempaa kuin sen mielenrauha levossa.
Sillä ei ole mitään eloisampaa kuin sen elämä liikkeessä.
Sillä se on Herran vähäväkisiä ja siksipä sille alituiseen
hyväntahtoisesti huudellaan: Jeoffry raasu! Jeoffry raasu!
rotta on purrut kaulaasi.
Sillä minä ylistän Herran Jeesuksen nimeä että Jeoffry voi paremmin.
Sillä jumalainen henki tulee sen ruumiiseen ja pitää sen
kokonaisena kissana.
Sillä sen kieli on tavattoman puhdas niin että se voittaa puhtaudessa
sen minkä musikaalisuudessa häviää.
Sillä se on sävyisä ja pystyy oppimaan erinäisiä asioita.
Sillä se osaa ottaa arvokkaan ilmeen ja odottaa
kärsivällisesti.
Sillä se osaa noutaa ja kantaa, mikä osoittaa taitoa
ja harkintaa toimessa.
Sillä se osaa hypätä kepin yli, mikä on vastaansanomaton
osoitus harkintakyvystä.
Sillä se osaa piehdata ja kiehdata käskystä.
Sillä se osaa hypätä yläilmoista isäntänsä syliin.
Sillä se osaa siepata korkin lennosta ja viskellä sitä.
Sillä tekopyhät ja saiturit vihaavat sitä.
Sillä edellinen pelkää paljastuvansa.
Sillä jälkimmäinen kieltäytyy maksamasta.
Sillä se köyristää selkänsä kuin kameli kantaakseen vastuunsa kun sen havaitsee.
Sillä sitä on hyvä ajatella, jos mielii ilmaista itsensä
ytimekkäästi.
Sillä siitä tuli Egyptissä merkittävä hahmo huomattavien palvelustensa vuoksi.
Sillä se tappoi faraorotan, joka oli vaaraksi maalle.
Sillä sen korvat ovat niin teräväkärkiset että ne pistävät.
Sillä siitä johtuu sen huomiokyvyn ihmeellinen
nopeus.
Sillä silittämällä sitä olen keksinyt sähkön.
Sillä havaitsen Jumalan valon lisääntyvän ja syttyvän siinä.
Sillä sähköinen tuli on hengellistä ainetta jota Jumala
antaa taivaasta pitämään hengissä sekä ihmisten
että eläinten ruumiit.
Sillä Jumala on siunannut sitä kaikissa sen liikkeissä.
Sillä vaikka se ei osaa lentää se on loistava kiipeilijä.
Sillä sen liikkeet maan päällä ovat moninaisemmat kuin
yhdenkään toisen nelijalkaisen.
Sillä se osaa askeltaa kaikenlaisen musiikin tahtiin.
Sillä se pystyy uimaan henkensä edestä.
Sillä se osaa hiipiä.

*

OSASTO 214

1

hissillä
neljänteen kerrokseen,
tyttö
katkaissut koipensa,
ikkunassa
pilven repaleita,
kyynelet:
“toin sinulle kakkua
ja kirjan 
luulin ettet
pidä kukista”

2

mutta pian
hän nauraa
paksut
ruskeat
hiukset
takertuvat
märkiin
poskiin
hän nostaa
hametta, katso:
polven
leikkausarpi

3

sinulla on hauras luusto
kuljet kepeillä
nukut 12 tuntia yössä
& päiväunet
harjaat hampaita
silmät kiinni
tapat varoittamatta
nauruun
syöt lautasen puhtaaksi
pieraiset ravintolapöydässä
röyhtäät
olet tyylikkäin
onnellisin
tyttö jonka tunnen

______________________________
meri, viiniköynnös, vuori
______________________________

i

meri, viiniköynnös, vuori,
keskeneräisten kukkien äänet.
en tunne itseäni enää,
laskeudun humalan portaita
pakenevan rannan loiskeeseen.
hänen käskyjensä kaiku
suonissani: vereni palaa,
en saa sanaa suusta.

ii

hän jolla ei ollut paria, piiloutui myrskyn
ajaksi ruumaan. kun tunsi veden laskevan,
hän antoi lokille siivet, se lensi aurinkoon,
palasi kuun valoon. hän avasi silmät, ja
minä hänen silmissään, näki maan,
meren, mikä elää, taas: kuinka suurta,
kuinka pieni se on. ei ketään nauramassa,
kaikki olemme peittyneet aaltojen alle, unohtuneet.
hän nousi rannalle, kaivoi maahan kuopan,
tiputti siihen lakastuneen kukan:
siemenen.

iii

hän sanoo: mies ja nainen,
näkymättömien
terälehtien perilliset:
ihmisen tuoksuun minä
ihmisen upotan

iv

niin he nousevat vuorelle,
juopuvat toisistaan

*

ilon kapeilta
harteilta
riisuttu

repalepaita,
hiukset naulittu
tuuleen:

mikään ei pysynyt
salassa,

alaston
auringon pukema
lapsi

nousee äitinsä varjosta,
juoksee nauraen
vedenrajaan

*

mutta pietari valvoo, kuuntelee
narskuvia askeliaan pakkaslumessa,
kaamosauringon pari tuntia taivaalla,
supermarketit avaavat ovensa,
hän kulkee lopullista tietoa kohti:
näin syvää unta parempi kuolemakin,
ylösnousemus.

*

SAKKEUKSEN EVANKELIUMI

lensin kuin pääskynen
hänen verkkoonsa
joka kyni siipeni,
ei käynyt kauppaa.

minä ostin ja myin
mutta en omistanut.

*

KIVEEN KIRJOITETTU

tuuli puiden latvoissa,
räkättirastaita
ajatukset.

kengät päässä kuljen
liikahtamatta
taivaan kotiin.

*

vuosia sitten
kun olin aikuinen
ymmärsin puhetta

*

puuttomassa metsässä
lehtiä varissut olkapäille
ihmisestä tullut lapsi

__________________________
tuntemattoman linnun huuto
__________________________

bussin ikkunassa vihreiden
peltojen työkalut, sateen
lasittamat, hylätyt lauseet.
mihinkään ei koske,
mikään ei värähdä pyörien alla:
elävän runon sisimmässä
tuntemattoman linnun huuto
murskattu, vapaa.

*

täpötäydessä ravintolassa latvian pääkaupungissa
nousen tuolilleni nostan lasini yhdelle maailmalle
avaruudessa yhdelle eläimelle joka tappaa syntyy
on kuohuva olut on pistävän pehmeä naisen kieli minun
kielelläni suomen vodka olemme pyhiä miehiä
olemme isoisiä matkalla puisten kaupunkien eurooppaan
olemme naisia olemme vuotavia veritorneja vilnan
hautausmaalla keskiyön kauheassa humalassa
lasken jalkani sinun syliisi elävä kuollut
pääni haudan häilyvään hämärään jossa silmät puhuvat
korvat ovat auki ja kuuntelevat meidän äänemme
yksi ja kosketamme meidän äänemme itseään toistavan
runoilijan ääni meidän äänemme lempeän huoran karhea iho
me luemme runojamme baltian liikkuvissa kodeissa
ikuisissa ikkunoissa katujen katoamaton
muisti jota poljemme matkalla hotelliin aamiaiselle

*

pitkän matkan lähetessä loppua
hyvästelen naisen johon uni on
tehnyt reikiä, hänen kylmä
kätensä roikkuu kädessäni,
kuumeen täyttää valo,
kuin pleksiin lentänyt,
hän ei puhu minulle enää,
alkaa muistella, minä
nousen vuoteelta, kävelen
ulos, on kirkas, tyyni päivä,
nojaan hylättyyn rakennukseen,
kuka itkee, kuka nauraa,
ei raja ole kaukana,
sen takana lepään.

*

kirja luettu, kannet kiinni,
painat käden otsalleni:
onko sinulla kuumetta?
sammakko sirkuttaa koivun latvasta,
lintuja loikkaa kiven taa.

*

hän kirjoittaa kirjettä
johon kukaan ei vastaa,
rakentaa puuttuvat vuorosanat:
myynyt menneisyyden
hirret ja naulat, ostaa
ne kiskurihintaan,
uusina takaisin.

*

kaupungin ylle
kaartuva
pimeys,

tupakan tappava,
suloinen
hehku

nuoruus puoliksi
palanut

hiipuu keski-
ikään,

ei sammu.

*

nimeä, persoonaa, kuvaa
olen kyhännyt kasaan laudanpätkistä,
nostanut oven saranoille,
hilannut kaatopaikalta sohvan
pöydän ja tuolin
jolla istua, kirjoittaa.
mutta niin vain tuuli
puhaltaa seinänraoista,
ikkunan takana autio maa
pukeutunut punaiseen villapaitaan
hiukset, hiukset vuorten
olkapäillä: nämä silmät
ovat minun kotini.

*

jänis pysähtynyt
paskomaan hangelle
hengitys pieniä pilviä
kun avaamme silmät
sota on loppu:
pakkanen
hiihtää
hitaita kiinni

______________________
sulavan lumen kosketus
______________________

vanhan testamentin profeettojen,
hullujen näyt ovat toteutuneet.
se mille ei ollut sanoja
on nyt sanottu,
tuhanteen kertaan:
tutkien, satelliittikarttojen
avulla suunnistavat
petolinnut, kaartavat
nukkuvan kylän ylle.
mutta vielä ne haistavat
ihmisen unen.

*

huutavan suuhun
mahtuva korppi
nukahtanut oksalle,
musta maha tähtiä
täynnä

*

harakan valkoinen vatsa
lammikon kurassa,
tuuli repii
pilveä hihasta

*

velli syöty, ammeessa lotrattu,
lapsi nukahtaa, herää pian.
silmistä näkee
että aikaa on.

*

sulavan lumen kosketus varpaissa,
tilaa lakata liikkumasta,
liikuttua:
kevään ensimmäisellä
nurmikolla räkättirastaiden
maailmankaikkeus,
valmis

© Markus Jääskeläinen 2004

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s