PILVI VUORTEN YLLÄ
Tuuli on laskenut lukijan
laaksoon vuorten keskellä.
Lumi lepää huippujen yllä,
sulamattoman maan huokosista
puhkeaa ruohon viipaleita,
tuoretta leipää.
Nainen sulkee kirjan, lakkaa lukemasta.
Hitaasti, harkiten
hän nousee natisevat
portaat kattotasanteelle, sytyttää
yön ensimmäisen savukkeen,
pitkä odotus, pian ohi:
valkoinen pilvi hulmahtaa vuorten
rinnoille, tuuli kulkee paidan alla
kuin nuoren miehen käsi.
Runorodeo 