Fiji

FIJI

Cigarette smoke the gray clouds
	spreading in the lungs 
of space, the living stars,
	the far-off drops of joy, 
the hair of palm trees, 
     and on the planet’s 
surface, en route 
  from one country 
    to another, in the air, 
in the stratosphere
    of the sky the wind 
       of thought, it dances 
in the brushes of the courtyard, 
shakes the limp sheet 
         on the line,
as a man awakens 
     to life, some future 
       shape
you can’t quite 
     put your finger on,
  it hides in the darkness, 
        in the night,
 and he stared into the stars 
      of the black space,
the sleep changed 
      into serious words,
far away the dogs, 
    beyond sleep, wake,
wise sentences, the sentinel 
    of the unknown,
Ulysses’ old mongrel, 
   I will never return home, 
I am condemned on the road, 
     a jew, my eyes like stars 
  shining, I have murdered
	the albatross, I cannot 
    come back again, I am 
         flying, I am gliding
 and the time slows down, 
     the joy of the stars
penetrates the thick 
         mass of clouds,
     it starts to rain, the sound 
          of raindrops
 on wooden window 
      sill, the night nearly
worn through, the first 
         occupants
of the house woken 
      up unperceived,
I am still sitting 
      on the wooden bench
in the backyard, 
     listening to a toilet 
    hushing, a shower 
       being turned on,
 the whole planet 
    on the threshold of day,
the wet sheet on the line, 
   an actor’s cape, 
        this play is over, 
    the encores called,
  the life starting.

Markus Jääskeläinen

Muutama sana kissasta

Yö on sanoista raskas. Minä istun, odotan,
kuuntelen kuinka koivujen lehdet suhisevat tuulessa.
Pyöreäkupuinen katulamppu seisoo kadulla,
kodittoman valo, se valaisee märän asfaltin,
pensaat joiden kätköissä kissat itkevät kolkkoa
ikävää yöstä, elämästä toiseen.

Paitsi tämä minun. Se ei suostu astumaan ovesta.
Se hyppää syliin, kävelee näppäinten yli, nousee
näyttöpäätteen päälle ja ryhtyy tuijottamaan pimeään.

Sen tassuista jää jälki tekstin pinnalle.

*

Kissa kulkee alakerran ikkunasta omia aikojaan.
Minä annan sille vapauden, se antaa minun nukkua.
Joskus herään kuitenkin: kissa tuo yön saalista
kotiin, leikkii kuolleella hiirellä, syö.
Minä katson, kuuntelen kuinka luut murskautuvat
kissan hampaissa: elämä virtaa tappajan jäseniin.

*

Kun kissa on syönyt, se kävelee päättäväisin askelin sängylle,
asettuu sängyllä makaavan mahan päälle.
Se hyrisee, kuopii, sen nenänpäästä putoaa paidalle pisara.
Se aloittaa nuolemisen: maha, kyljet, selkä, naama.
Ja se väsyy, pysähtyy paikalleen, kuin bensiini loppuisi.
Se huokaisee kerran syvään, sen jäsenet nytkivät,
huulet väpättävät, häntä heiluu jäykästi.

Kissa nukkuu.

*

Sateella kissa istuu avonaisen oven edessä, tuijottaa
pimeyden kimaltavaa valtamerta kunnes hitaasti,
arvokkaasti kääntää sille selkänsä.

*

Kissa kellahtaa kyljelleen, kyllästyy leikkiin.
Kuuntelemme sadetta ikkunan takana.
Sitä jatkuu.

Mary

MARY

Mary
stays awake
by the light of the candle
in the darkness
listening for the thunder
of her own heart
at the silent night of
a dead city
when the morning
is absent
and the day
has ceased to exist
all through the night
she weeps
like a woman that
Jesus has loved
and as the morning
finally breaks
and the sabbath day is over
she runs to the grave
before all others;
like a knife
that slashes her heart
she remembers

Nameless

I start out from
the middle of the world,
embracing it but saying goodbyes too
it’s spring and winter coming on,
I climb on a high mountain
arrive at a place where
I see a little bit of sky
a piece of the moon
and the sun
the green canopy of valley trees
under my feet small pebbles
smooth breast of rock
I lie down on
I do not intend to fall
asleep but sleep nevertheless
my eyes are opened
I know I will return
I have arrived

Fidzi

Tupakansavua avaruuden keuhkoihin
leviävät harmaat pilvet, elävät tähdet,
kaukaiset ilon pisarat, palmujen hiukset,
ja planeetan pinnalla, matkalla maasta
toiseen, ilmassa, taivaan stratösfäärissä
ajatusten tuuli, se tanssii pihan pensaissa,
heiluttaa pyykkinarun rentoa lakanaa,
kuin heräisi henkiin ihminen, jokin
tulevaisuuden hahmo josta otetta ei saa,
joka pimeään kätkeytyy, yöhön, hän tuijottaa
mustan avaruuden tähtiin, uni vaihtunut
vakaviksi sanoiksi, kaukaiset koirat, unen,
valveen tuolla puolen, viisaat lauseet,
tuntemattoman vartiojoukko, Odysseuksen
vanha hurtta, minä en koskaan saavu kotiin,
olen tielle tuomittu, juutalainen, minun
silmäni kuin tähdet kiiltävät, olen
murhannut albatrossin, en voi palata
takaisin enää, minä lennän, minä leijun
ja aika hidastuu, tähtien ilo läpäisee paksun
pilvimassan, tulee sade, pisaroidet äänet
puisella ikkunalaudalla, yö jo lähes
loppuun kulunut, talon ensimmäiset
asukkaat huomaamatta heränneet,
minä istun yhä takapihan puisella
penkillä, kuuntelen vessan lorinaa,
kuinka suhkua käännetään auki,
koko planeetta päivän kynnyksellä,
kastunut lakana langalla, näyttelijän
viitta, tämä näytelmä on ohi, encoret
huudettu, elämä alkaa.

Jotta elämä jatkuisi

Jotta elämä jatkuisi.

On lähdettävä, jäätävä,
tultava uudeksi, vanhaksi,
kaaduttava, seisottava,
maattava maassa kuin laho runko
jonka sisältä
vihreä verso
yhä uudelleen kasvaa.

Tässä kuolleessa ruumiissa
elämän siemen.

Hengitys kahisee
keuhkojen oksistossa,
olen saapunut perille,
jatkan matkaa.

Petersham, 26.5.2009

Freedom or Death

Perhaps not the best translation but here we go. It’s the first one and suggestions are welcome…

On the morning’s platform
in a photograph
the girl of flowery eyes
the first snow flake
of winter, the second
world war
she sleeps as we run
across the garden
and out the gate
all former things forsaken
abandoned rooms
the wine glasses of red lips
the imprints of conqueror’s
boot marks trampled in the thick
carpet of the salon
time broken to slivers
all former things forsaken
the whole life
the soft metal of the pointers
bent unrecognizable
we stand on the morning’s platform
girl and man
still waiting for the one train
on the way to freedom
or death

Tapettien kukkivat puutarhat

YKSIN

Titanicin hylky vaienneen naurun vatsassa,
kauanko siitä kun unohdit itsesi,
tapettien kukkivat puutarhat
joiden varjossa istut elämäsi,
odotat oikean auringon laskua?
Olet syntynyt syvään veteen,
valo kaukana, saavuttamaton.
Mutta taivaan takana vielä toinen taivas,
yksi ainoa toivo: kivi veteen heitetty
halkaisee tyynen, tumman pinnan.

– Kokoelmasta Lentokala (2008)

Kivellä jolle valo hengittää

Tämä tässä on kirjoitusta jota ajattelen
kun kirjoitus
on loppunut
kävelen kadun poikki
suoraan olohuoneeseen
isä kellahtanut sohvalle
olen unohtanut hänen nimensä
kenen isä
ja äiti
hänestä muistan äänen
lautasten kolinan
takaovesta paistavan nurmikon
sanoitta
katse hukkuu valoon
kaikki totuus
kuin kirjoitus sulaa aurinkoon
tämä maa
josta olen jo poistunut
sisilisko
istun hetken kivellä
jolle valo hengittää

Vapauteen tai kuolemaan

VAPAUTEEN
TAI KUOLEMAAN

Aamun asemalaiturilla
valokuvassa
tyttö kukkasilmä
talven ensimmäinen
lumihiutale, toinen
maailmansota
hän nukkuu
kun juoksemme puutarhan halki
ja ulos portista
kaikki entinen jäänyt
hylätyt huoneet
punaisten huulten viinilasit
salongin paksuun
mattoon on tallottu
valloittajan saappaan jäljet
aika hajotettu pirstaleiksi
kaikki entinen jäänyt taakse
koko elämä
viisareiden pehmeä metalli
vääntynyt mutkalle
me seisomme aamun asemalaiturilla
tyttö ja mies
odotamme samaa junaa
yhä matkalla vapauteen
tai kuolemaan

21.2.2009 Katoomba

Onni

ONNI

Mistä tulee onni,
mistä sydämen liike,
vuosien vuorovetten
vuokset ja luoteet,
vaarojen, laaksojen,
pilvien varmuus:
tällaista ei ennen ollut.
Vesi nousee silmiin,
sininen sivellin sulattaa
taivaan sormet.
Vieras jota odotin
tietää nimeni,
sen ääni hiljainen,
taluttaa kukkivien
tähtien alle, siitepölyn
tuoksuun.

Rakkauden kuolema

RAKKAUDEN KUOLEMA

I

Kun lepään syvän valtameren pohjassa
ja olen kuollut

(Kun olet tappanut toivon
muurannut
jalat sementtiin

upottanut ruumiin
aaltojen alle)

minun henkeni kohoaa
kuplina pintaan:

minä rakastan sinua.

II

Kun taivas liplattaa laiturin
jalkaa vasten ja alkaa tuulla

Kun kasvoiltasi katoaa aurinko
ja tulee pimeä

Kun kaarrat laiturin kylkeen,
kahmaiset airot kainaloon

Kun juokset autolle,
käynnistät moottorin

Kun kyyneleet tulevat
ja lopultakin olet yksin:

minä rakastan sinua.

(Blackheath, Australia, 13.11.2008)

Linnut

(kesken)

Linnut ennustavat valon tuloa.
Pimeys väistyy, verhon raoista
kurkistaa uusi päivä.
Minä en tiedä päivän nimeä,
en tunne sen mieltä.
Linnut laulavat valon lauluja,
tasaista pilveä, värin pyrskähdyksiä.
Tähän päivään on hyvä herätä,
kuulla lintujen taivas,
tirskahdukset, nauru,

: mitä tahansa
voi tapahtua.

6.2.2009 Blackheath